Huitin Holstein brändin takana on Huitti niminen maatilayritys

Tilan historia

Vuonna 1879 Enok Iisakinpoika Huitti (synt. Lopella 11.10.1832) osti Hunsalan kylästä tilan.
Enokin poika Anton Selim Huitti (synt. Lopella 30.9.1864 ) jatkoi tilaa ostettuaan sen isältään.
Anton kuoli 1925, jolloin leski Maria Huitti ryhtyi tilan pitoon. Tällöin tilan pinta-ala oli 150 hehtaaria, josta 45 ha peltoa ja 105 ha metsää. Kaksikerroksinen, Vaskijoen rannalla sijaitseva päärakennus ja navetta rakennettiin Maria Huitin aikana. Karjakartano, jossa oli18 lehmän navetta, 5 hevosen talli, 9 sian sikala ja 40 kanan kanala, oli tehty sementtitiilestä v.1928. Siinä oli vesijohto (tuulimoottori) ja navetassa automaattiset juottolaitteet. Viljelyskierto oli vapaa. Peltoala jakautui v.1929: 2,8 ha ruista, 12 ha kauraa, 1,5 ha ohraa, 1 ha perunaa, 0,25 ha rehujuurikasveja, 24,5 ha heinää ja 3 ha kesantoa. Kotieläimiä oli 4 hevosta, 18 lehmää, 1 sonni, 3 sikaa, 4 lammasta ja 20 kanaa. Karjaa jalostettiin LSK rotuiseksi, siat olivat yorkshire-rotuisia ja lampaat maatiaisrotua. Rahatuloja saatiin myymällä Helsinkiin viljaa, maitoa, lihaa, perunoita ja rehuja. Voimakoneena toimi höyrykone. Vapaajauhatusoikeus oli Hunsalan myllyssä. Tila jaettiin 1930-luvun alussa poikien kesken, josta päätilaa jatkoi Oskari Huitti (synt. Lopella 21.8.1893 ). Hän avioitui myöhemmin Sigrid Hjelmin kanssa. Avioliitto oli lapseton. Oskarin veljenpoika Toivo Huitti ( synt. Lopella 23.6.1933 ) siirtyi Huitin tilan isännäksi 1962. Hän oli avioitunut sitä ennen Anneli Pälsin kanssa.

Tuotannosta

Pihatto: Olimme Hollannissa Lelystadissa Valion robottiretkellä keväällä 1999. Tällöin tulimme vakuuttuneiksi, että robotti kyllä lypsää lehmät, kunhan ne ovat hyvärakenteisia. Sitten alkoi taistelu ministeriön kanssa robotin ostoluvasta. Ministeriö ilmoitti, että jos hankkii robotin, niin koko navettaan ei saa latin latia tukea! Hankimme Jaakkolan Marjon ja Akin kanssa suosituksia ja perusteluja vaikka mistä paikoista. Laadimme kirjelmiä ja esityksiä ja lopulta reilun puolen vuoden taistelun jälkeen saimme kokeiluluvan! Ensimmäisten kolmen robotin ympärille perustettiin asiantuntijaryhmä tutkimaan robottilypsyä. Ryhmä oli aika tehokas ja tilat tietysti olivat mukana omilla varoillaan! Navetan paikka vaihtui nykyiseen ja maansiirtotyöt aloitettiin vuoden 2000 elokuussa. Huhtikuun 2001 lopussa lehmät pääsivät uuteen navettaan. Suunnittelimme itse pohjaratkaisun, jonka puhtaaksi piirsivät Hämeen Maaseutukeskuksen suunnittelija sekä DeLaval. Navetan ulkomitat ovat 68x24 m, rehulato 12x24 m sekä syylä 9,7x20 metriä, jossa maitohuone, toimisto ja sosiaaliset tilat . Lypsykarja vaihtui 2015 hiehoihin.

Katso pohjapiirros tästä.

Lannanpoisto: Navetassa on kuusi avokourua, joissa DeLavalin hydrauliset Deltamaster lannanpoistolaitteet. Koko rakennuksen olemassaoloaikana lantakoneet eivät ole toimineet täysin moitteettomasti. Koneet käyvät kerran tunnissa ajastuksella, joten huoltokustannukset nousevat kovasti öljynvaihtojen myötä. Vuonna 2005 vaihdettiin neljään kouruun DeLavalin vaijerikoneet, jotka ovat toimineet kiitettävästi. Robottinavetassa lehmien puhtaus on yksi tärkeimpiä asioita ja siksi lanta on saatava pois riittävän usein. Toisesta päästä lanta menee valuttamalla lietesäiliöön ja toisessa päässä, johon menee vasikoiden lanta, raappa siirtää sen välikaivoon. Lietesäiliö on 2750m3 ja vanhassa lietesäiliössä on tilaa n. 1000 m3. Sinne johdetaan mm. jaloittelutarhan valumavedet. Lietesäiliö sekoitetaan erillisellä sekoittimella ja traktoripumpulla. Pellolle lannan ajaa urakoitsija ja osa lannasta menee naapureille, joiden kanssa on tehty lannan käytön tehostamissopimus.
Ruokinta: Säilörehu teetetään urakoitsijalla Harvestore-torniin. Torniin mahtuu miljoona kiloa valmista rehua. Rehu otetaan tornista täyttöpöydälle, johon mahtuu 18 kuutiota kerralla. Elevator-hihnaruokkija jakaa säilörehun neljään ryhmään. Väkirehuna on hieho-Maituri ja Rypsi-rouhe.